Minnan muistoja Hollannista: Koti-ikävää ja omien rajojen rikkomista

JEE, HUIPPUA!

Nämä olivat ensimmäiset sanat suustani kun Riikka soitti kertoakseen, että arpaonni oli suosinut minua!

Meillä isosiskoilla oli mahdollisuus ottaa osaa arvontaa jossa yksi meistä halukkaista pääsisi Riikan mukaan Hollantiin nuorisotyöhön liittyvään koulutukseen (TCTD2014) Amersfoor nimisen paikan lähelle De Glindeen (YMCA:n ylläpitämä konferenssikeskus).

Innoissani aloin lukemaan viikon ohjelmaa uudelleen ja tarkasti ja jouduin totaaliseen paniikkiin. ”Ei apua! Mie en tule selviämään tästä!” Ohjelmaa oli joka päivä 8.30-iltamyöhään!  Kuuma puhelu Riikalle että arpoisi uudelleen uuden lähtijän ;). ”Enkä arvo!: Riikka totesi!
Sitten alkoi pelkokausi! En muista jännittäneeni koskaan mitään niin paljon kuin mitä jännitin  lähtöä Hollantiin ja siellä tulevaa viikkoa.Olin ihan varma, että en selviä, sillä koulutus kieli oli englanti, asia oli täysin uutta ja mie en ollut (enkä ole) mikään ”tyttönen” enää.

Pian kuitenkin koitti sunnuntai-ilta jolloin saavuimme paikan päälle. Meitä oli 12 eri maasta 34 eri tasoista englannin puhujaa ja suurin osa nuorisotyön rautaisia ammattilaisia….ja mie J.
Sunnuntai-Illallisen lomassa arvoituksien kautta sitten aloimme tutustu toisiimme.

Maanantaina alkoikin sitten koulutus tosissaan.
Aloitimme ”kevyesti”; aluksi oli sen muotoista toimintaa, jossa tutustuimme toisiimme enemmän ja kävimme läpi tulevan viikon ohjelmaa - mitä koulutus koskee ja mihin se tähtää- erilaisten ryhmätyöskentelymuotojen kautta ja niiden avulla ja kautta… tietenkin englanniksi. Minulta vaati aivan hirveää ponnistusta kuunnella ja samalla ”kääntää” mitä kouluttaja ja muut puhuivat! Talentdevelopment….niin juuri… nuorten taitojen/kykyjen kehittämistä/löytämistä koulutus koski ja minun englanninkielentaidot olivat kovalla! Ensimmäinen ilta tuli lopuilleen ja minun pieni pää oli ihan pyörällään. Huh, selvisin ja melkein ymmärsin kaikki.

Tiistai aamu alkoi kuten edellinenkin aamu 8.30.
Saimme vieraaksemme päivän aikana kaksi luennoitsijaa. Ensimmäinen oli todella mielenkiintoinen nainen joka kertoi mielenkiintoisesti nuorisotyöstä ja sen keinoista saada nuoret löytämään omia vahvuuksia ja samalla saavuttaa jokin päämäärä! Hän oli kirjoittanut asiasta kirjankin: ”Over de top.” Luennon jälkeen kävimme ryhmissä asiaa läpi. Iltapäivällä oli luennoitsijana mies joka ei ollut niin helppo/mielenkiintoinen kuunneltava. Hänenkin luento käytiin läpi samalla tavalla.

Illalla tuli melkein itku…kun mieheni soitti, niin sanoi että: ”Jos mulla olisi mahdollista lähteä kottiin, niin nyt olisi se hetki!” Minun aivoriepulaiset olivat jo niin solmussa englannista ja uusista asioista, että ne ei enään toimineet lainkaan.

Keskiviikkona oli ihan erilainen päivä!
Lähdimme aamupalan jälkeen Eidenhoveniin. Ensin kävimme katsomassa ISOA betoniseinä aluetta joihin oli spreijattu mitä ihmeellisimpiä ja kauniimpia grafiitteja. Kävimme tutustumassa paikalliseen ”nuorisotilaan” nimeltään Dynamo, jonka toiminta on kyllä hatun noston arvoista ja hienoa! Seuraavaksi menimme seuraamaan kun joukko valittuja poikia harjoitteli jalkapallon tekniikkaa urheilusalissa ja kuulimme sitten miksi ja miten nämä nuoret oli valittu ”joukkueeseen”. Päivän tullessa iltaan söimme illallista Robin Hood nimisessä ravintolassa, joka toimi myös vapaaehtoistyön voimin, samalla antaen koulutusta nuorille, syrjääntyneille ym. henkilöille!  Toimita oli todella hienoa!

Torstaina sitten minun aivotoiminta loppui!
En tainnut olla ainoa ;). Ilmeisesti kouluttajammekin olivat huomanneet ja saaneet pikkuisen vinkkiä, että me mennään aika tappotahtia! Asiaa oli tullut todella paljon ja aika kiivaaseen tahtiin ja koko ajan kuulimme kommentteja, että aikataulu ei pidä. Kouluttajamme armahtivat meitä ja loppuajaksi karsivat vähän asioita lyhemmiksi joka oli todella hyvä! Itse kuljin jo päättömänä ympäriinsä ja en pystynyt juurikaan enää vastaan ottamaan mitään uutta! Lempi lausahduksekseni tuli: ”Totta kai!” ja Bulgarialainen ihana Kalina toisteli sitä joka väliin ja aina oikeassa kohdassa! Ihana Kilinä Kalina Kolina.

Perjantai alkoi kuitenkin ihan normaalisti.
Päivän nimi oli ”teoriat käytännössä”, Tehtiin ryhmissä erilaisia piirustuksia=kaavioita viikon aikana opituista/kuulluista asioista, mutta minun osalta siitä ei tullut mitään, kun nuo minun harmaat aivosolu raukat eivät olleet enää toimineet torstain aamun jälkeen. Illalla meillä oli grilli-illallinen! Osa porukasta lähti lauantaina jo pois, joten kokoonnuimme patiolle istumaan iltaa ja grillaamaan.

Lauantaina aamu alkoi kuten jokainen muukin aamu.
Kävimme läpi lähes koko päivän Erasmus+ asiaa: nuorten vaihtoyhteistyötä eri maiden välillä. Päivä oli huomattavasti keveämpi kuin yksikään edellisistä! Illalla oli sitten jäähyväisjuhlien aika! Itse kukin oli enemmän tai vähemmän kyynelsilmin. Osa jäähyväisistä ja minä ehkä enemmänkin onnesta, että pääsen kotiin koirien ja lasten tykö sulattelemaan ja jäsentelemään viikon asioita!

Sunnuntai aamuna olikin sitten vähän varhaisempi herätys, sillä kuljetus juna-asemalle lähti varhain. Jouduimme vaihtamaan junaa kerran matkalla Shipoolin kentälle mentäessä. Päivä oli pitkä ja kotona olimme illalla kymmenen maissa.

Olo oli onnellinen!

Takana ihmeellinen viikko josta selvisin tyydyttävästi ja hengissä! Ylitin pari kertaa omat voimavarani ja yllätyin, että selvisin kohtalaisesti englantini kanssa. Sain paljon ihania uusia ystäviä joiden kanssa vielä voin seurustella facebookissa. Toivottavasti joskus myös näemme vielä osan kanssa livenä.

Ja viimeiseksi! Tuhannet kiitokset Ihanalle Riikalle joka jaksoi kannustaa, tukea ja rohkaista minua koko reissun ajan.

Kiitos Tyttöjen Talolle ja sen antamille mahdollisuuksille!

Isosisko Minna